Tyttäreni menee maanantaisin kahdeksaan kouluun, hän kyllä herää ihan pirteänä. Mutta on kyllä ihan täysin "vahdittava" näinä aikaisina aamuina. On uskomatonta miten nämä ihanat pienet ihmiset ovat niin ihanan aitoja ja elävät hetkessä, myös unohtuvat leikkimään kun selkänsä kääntää...vaikka oli juuri pukemassa sukkahousuja.....sitten onkin barbi kädessä kun käännän selkäni. Ja vaikka itse katson aamulla peilistä omaa peilikuvaani lähes pelästyen...nämä ihanat pienet kädet jaksavat silittää tukkaa silmiltä kun harjaan hänen hampaita tai hoputan pukemaan. Monesti olen ajatellut, että joku varmaan saisi makeat naurut jos näkisi meidän hyörimässä ympäriinsä ja minä kuljen lapsen perässä höyryämässä kun mikäkin kanaemo.
Ja kieltämättä monesti on tullut mieleenkin, että miksi pitää aina olla hoppu, mikse ei voisi pysähtyä hetkeen tai herätä hiukan aiemmin ettei tarvitsisi hoputtaa. Mutta kai se on tälläistä tämä ns. ruuhkavuosissa eläminen, aina kiire vaikka mitä tekisi.
Itse menin aamulla heti kahdeksan aikaan kampaajalle ja sain hiuksiini siistimmän ilmeen ja väriä - Se on kevät nyt myös hiuksissa!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti