Onnenpäivät - ajattelin kun isäni oli ostanut minulle Kulmakonditorian korvapuustin aamulla.....Rakastan pullaa!!!
Varsinkin perus voisilmäpullaa ja korvapuustia!
Itselläni on läheinen suhde Kulmakonditoriaan muutoinkin, sillä olen ollut töissä 3 eri Kulmakonditoriossa. Aloitin Keravalla ja Järvenpään kautta päädyin Hyvinkään Kulmikseen.
Tähän liittyy hauska tarina siten, että huomasin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin kahvilatyöntekijöitä ja päätin hakea heille töihin. Sitten siinä kävi niin, umpilisäkkeeni puhkesi ja jouduin leikkaukseen ja olin siis toipilaana kun hakuaika oli menossa umpeen.Kirjoitin hakemuksen sairaalassa käsin ja ystäväni kirjoitti sen puhtaaksi, sekä lähetti hakemuksen puolestani. Tästä työpaikasta saan kiittää ystävääni Heidiä!
Pääsin työhaastatteluun kun olin kirjoittanut, että haen työpaikkaa täältä sairaalasta käsin ja tuleva pomoni oli sitten päättänyt, että tämä tyyppi on nähtävä! Ei ehkä kuullosta niin hauskalta näin kerrottuna, mutta tilanne oli hiukan koominen ja vieläkin naurattaa. Hauskoja aikoja!
En ole niitä henkilöitä, jotka istuvat kahviloissa ja nauttivat ja antavat ajan kulua, lukevat lehtiä. Itselleni on vaikeaa olla paikallaan vaan olemassa, tuntuu ettei siihen ole aikaakaan.
Mutta olen ehdottomasti se, joka sen tunnelman osaa luoda muille. Parasta oli tulla kahvilaan aamulla avaamaan paikkaa, aloittaa tyhjältä pöydältä päivän askareet. Kohottaa pullat ja leivonnaiset ja tehdä vitriiniin tarjottavat. Ja kun ovet avattiin, tuoreen pullan ja kahvin tuoksu olivat huumaavat. Kahvila oli vielä siisti ja ensimmäiset uniset aamukahvin hakijat saapuivat paikalle. Parhautta!
Äitini oli myös kahvilayrittäjä reilut 10 vuotta ja autoin häntä tarvittaessa. Tein tarjottavia, leivoin, siivosin, pidin kahvilaa auki lomien aikaan jne.
Minussa elää varmasti aina "kahvilantädin" henki ja toivottavasti joskus pääsen kahvilaan taas töihin!
Vaikkakin kevät tuo vääjäämättömästi eteen sen, että housut kiristää ja pullaa on tullut syötyä.
Elämästä kuitenkin saada nauttia, yksi pulla ei maailmaa kaada, vaikka olisikin Kulmiksen jätti korvapuusti (syön muuten sellaisen aina kokonaan yksin!!).
Keväällä alkaa vaistomaisesti myös liikkua enemmän, kaivetaan pyörät varastoista ja lenkkarit esiin. Valo tuo energiaa, ei tarvitse pynttäytyä toppapukuun ja tiet alkavat olla sulia. Ei muuta kun nautitaan valosta ja keväästä, tietenkin pullista silloin tällöin!
 |
Tässä paistuvat tekemäni korvapuustit! |