Tammi ja helmikuuhun on mahtunut osaltani kipuilua selän kanssa, pahin hermokipu on voitettu ja nyt taistellaan enään "jatkuvan säryn", en tiedä miten tuota muutoin kuvailisi.....mutta kipu on helpottanut huomattavasti.
Kun aivastan, sattuu vasemman pakaralihaksen kiinnityskohtaan mielettömästi...aivastan ja sanon anteeksi ja heti perään kiroan, että voi helvetti. Tällä siis mennään.....pientä elämän ironiaa...
No monet ihmettelevät, miten jaksan olla töissä. Niin kyllä se on vain niin, että työ rytmittää elämää ja auttaa jaksamaan kun on muuta ajateltavaa. Itse ole kovin tekevä ihminen, harvoin paikoillani, eli jos minunlaiseni ihminen jää paikoilleen pariksi kuukautta, niin se on sama kuin itsarin ois tehnyt.
En tarkoita tällä, etteikö kunnon loma yrittäjän tulisi tarpeeseen ja voi, jos olisi mahdollisuus, köllöttelisin Thaimaan auringossa nyt kuukauden päivät putkeen, kuten eräät ihanat ystäväni. Mutta ei ole sama asia olla kipeenä ja tekemättä mitään, kun olla lomalla. Esimerkiksi eilen, kävin Iinan kanssa Hoplopissa, eli hän leikki kaverinsa kanssa ja minä istuin turisemassa ystäväni kanssa. Tein ruokaa ja muutoin päivä vierähti vain ollessa ja olin silti koko ajan väsynyt. Pahinta nimittäin itselleni on ne ajat kun ei tehdä mitään, eli yöllä kun pitäisi levätä, niin pyörin tuskissani sängyssäni ja toivon kuinka nyt vaan aamulla herätessäni kipu olisi poissa ja voisin iloisin mielin keskittyä elämääni.
Olen vitsaillut ystävilleni, että pitäisi opetella nukkumaan seisten. Vaikka olen nyt kovin väsynyt, silti työ on henkireikä, joka saa minut aamulla sängystä ylös, suihkuun, meikkaamaan ja lähtemään ihmisten ilmoille. Ilman tätä olisin varmasti jo jonkin sortin pöpilässä. Enkä ollenkaan vitsaile, kun sanon, että tässä töissä ollessani ja ihmetellessäni, kipua tuntuu vähemmän ja se on vähemman mielessä. Toki elämässäni on paljon ihania ystäviä ja perhe, joka merkitsee todella paljon. Olen onnekas monin tavoin, vaikka selkäni vihoittelee.
Luultavasti tämän viikon torstaina, saan virallisen diagnoosin vaivastani ja tilanteestani, koska viime perjantaina kävin magneettikuvissa. Selviää myös, että tarvitsenko uuden leikkauksen.
Pidetään siis lippu korkealla ja toivotaan, että ensi yö menee selän kanssa paremmin!
ps. Snö:n uutuuksia luvassa tällä viikolla, viime viikolla piti jo saapua, mutta kuskit eivät osanneet meille....että tälläistä!
Liia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti